# Kuun pieni tyynypilvi

> Pieni pilvi yötaivaalla toivoo saavansa olla tyyny. Lempeä ja rauhallinen iltasatu siitä lämpimästä tunteesta, kun on juuri oikeassa paikassa.

Canonical: https://www.bedtime-stories.fun/fi/showcase/kuun-pieni-tyynypilvi
Last updated: 2026-03-02

- 3–4-vuotiaat
- 5 min
- Taianomainen
- Kertoja

## Characters

- Sam (Son)

## Story

Sam makasi pienessä sängyssään. Peitto oli lämmin ja pehmeä, vedetty ihan ylös asti, leuan alle. Tyyny oli pörröinen ja pehmoinen, pehmeä kuin pilvi. Ja huone oli hiljainen. Ihan, ihan hiljainen. Kuului vain Samin hiljainen hengitys, rauhallinen ja tasainen.

Sam käänsi päänsä hitaasti ikkunaa kohti. Ulkona yötaivas oli tumma ja laaja, laaja kuin suuri, syvä sininen meri. Ja kaikkialla tuikki pieniä tähtiä, kuin pikkuruisia valoja, jotka iskivät jollekulle silmää. Kuu oli suuri, pyöreä ja kultainen, kuin lempeä yövalo, joka loisti hiljaa ja lämpimästi kaiken yllä.

Silloin taivaalla leijui ohi jotain pientä. Pikkuruinen pilvi, ihan yksin. Se oli valkoinen ja pehmeä ja hiljainen kuin kuiskaus. Se ajelehti hitaasti laajan, tumman taivaan halki ja näytti vähän eksyneeltä... niin pieni kaikkien suurten, tuikkivien tähtien keskellä. Se pyörähti kerran ympäri, ihan hiljaa, ikään kuin se olisi etsinyt jotakin.

Syvällä pikkupilven sisällä — niin kuin pilvet nyt ajattelevat, hitaasti ja hiljaa ja pehmeästi — oli toive. Pikkupilvi toivoi olevansa tarpeeksi pehmeä, jotta siitä tulisi oikea tyyny. Sellainen pehmeä, pörröinen tyyny, ihan kuin se Samin posken alla. Tyyny, jolle joku voisi laskea väsyneen päänsä.

Ja niin pikkupilvi yritti. Se puhalsi itsensä isommaksi ja isommaksi, pyöreäksi ja pulleaksi kuin vaahtokarkki. Mutta se leijui silti yhä korkealla taivaalla. Sitten se ajelehti alas ison puun luo ja yritti asettua oksille makaamaan, ihan hiljaa... mutta tuuli tönäisi sitä hellästi eteenpäin. Huiii, sanoi tuuli, ja pikkupilvi ajelehti pois.

Sitten pikkupilvi leijui Samin ikkunan ohi. Se halusi istahtaa ikkunalaudalle ja levätä siinä, ihan hiljaa ja rauhassa. Se yritti oikein kovasti. Mutta pilvet on tehty leijumaan. Ne eivät voi istua eivätkä jäädä makaamaan. Ja niin pieni pilvi ajelehti hiljaa eteenpäin, yhä kauemmas, hiljaisen yön halki.

Samia alkoi väsyttää. Hänen silmänsä kävivät raskaiksi, raskaiksi kuin pienet kivet. Hän painoi poskensa syvemmälle pehmeään tyynyynsä ja haukotteli kerran, oikein hitaasti. Ja sitten hänen mielessään kulki uninen ajatus, hiljaa ja lempeästi, kuin pieni lehti, joka leijailee ilmassa...

Suuri, pyöreä, loistava kuu... lepäsi ihan hellästi pikkupilveä vasten. Se nojasi siihen, pehmeästi ja hiljaa ja raskaasti, juuri niin kuin Sam nojasi tyynyynsä. Pikkupilvi kannatteli kuuta, piteli sitä, ihan hellästi.

Pieni pilvi oli koko ajan ollut tyyny. Tyyny kuulle. Se oli koko ajan tehnyt juuri oikein. Sen ei tarvinnut muuttua miksikään muuksi. Se oli jo juuri oikeanlainen, sellaisena kuin se oli.

Ja pikkupilvi tunsi sen itsekin — sen lämpimän, hiljaisen tunteen siitä, että on juuri siellä, minne kuuluu. Se ei enää etsinyt. Se lepäsi ja ajelehti hiljalleen, ja kuu nojasi pehmeästi sen kylkeen. Tähdet tuikkivat hiljaa ympärillä, ikään kuin ne nyökkäisivät ja kuiskaisivat: Niin, juuri näin on hyvä.

Samin silmät painuivat kiinni. Hänen hengityksensä muuttui hitaaksi ja rauhalliseksi. Ikkuna oli pehmeä, tumma neliö täynnä hiljaisuutta. Ulkona kaikki oli lempeää, rauhallista ja hiljaista. Kuu lepäsi pilvensä päällä. Sam lepäsi tyynyllään. Ja kaikki oli hiljaista. Ihan hiljaista. Hyvää yötä, pieni pilvi. Hyvää yötä, Sam.

## Related

- [Kuuntele, miltä se kuulostaa](https://www.bedtime-stories.fun/fi/showcase)
- [Äänet](https://www.bedtime-stories.fun/fi/voices)
- [Hinnat](https://www.bedtime-stories.fun/fi/pricing)