# Susi kuutamossa

> Hellä uusi versio Punahilkasta: Sam kohtaa kuun valaisemassa mäntymetsässä loukkaantuneen suden, joka haluaa vain kotiin pentujensa luo.

Canonical: https://www.bedtime-stories.fun/fi/showcase/susi-kuutamossa
Last updated: 2026-03-02

- 5–6-vuotiaat
- 5 min
- Taianomainen
- Full Cast

## Characters

- Sam (Daughter)
- Susi (Wolf)

## Story

Männyt seisoivat korkeina ja hopeisina kuunvalossa. Niiden neulaset kuiskivat hiljaa tuulessa, aivan kuin ne olisivat kertoneet toisilleen salaisuuksia. Juurten välissä hohtivat sienet, hopeanvalkoiset ja hennot kuin pienet lyhdyt, jotka joku oli asettanut polun varrelle.

Sam kulki hitaasti niiden välistä. Vihreän huppunsa hän oli vetänyt tiukasti päähänsä, ja käsivarrellaan hän kantoi koria, jossa oli lämmintä leipää isoäidin mökkiin. Tuoreen leivän tuoksu sekoittui männynpihkan ja kostean sammaleen tuoksuun.

Silloin kuului vingahdus. Hiljainen, melkein kuulumaton. Se tuli leveän, vanhan männyn takaa. Sam pysähtyi. Hän kallisti päätään ja kuunteli.

Puun takana makasi susi kerälle käpertyneenä kuin iso harmaa lankakerä. Se vapisi. Se ei ollut lainkaan pelottava. Se näytti oikeastaan jotenkin pieneltä, ja sillä oli valtavat meripihkanväriset silmät ja tassu, jota se piti varovasti ilmassa.

Susi: Astuin piikkiin. Ja nyt... nyt en enää löydä pesääni. Kuunvalossa kaikki puut näyttävät samanlaisilta. Pentuni odottavat minua varmasti jo.

Sam laski korinsa sammaleelle. Hyvin hitaasti hän polvistui, ettei säikäyttäisi sutta. Rauhallisin sormin hän otti sen tassun ja veti piikin varovasti pois. Susi pysyi koko ajan aivan hiljaa paikallaan.

Susi: Voi. Tämähän on... paljon parempi. Kiitos.

Sam kurkotti koriinsa ja mursi palan lämmintä leipää. Hän ojensi sen sudelle. Susi nuuhkaisi hetken ja otti sen hyvin varovasti hänen kädestään.

Susi: Se on lämmintä. Nam. Näin hyvää en ole ikinä syönyt.

Sam katsoi sutta kysyvästi. Susi ymmärsi ja nyökkäsi hitaasti.

Susi: Pesäni on riippapajun juurella, ja paju kumartuu puron ylle. Siellä, missä kuu maalaa veteen hopeisen polun. Kun kuuntelee tarkkaan, voi kuulla veden solinan.

Ja niin he lähtivät matkaan, tyttö vihreässä hupussa ja iso harmaa susi, vierekkäin, hitaasti ja hiljaa. Hopeiset sienet valaisivat heille tietä, ja kuu paistoi männynneulasten läpi kuin valoa siivilöivän seulan läpi.

Susi: Katso, tähdenlento! Pentuni olisivat halunneet nähdä sen. Ne rakastavat tähdenlentoja.

Sam katsoi ylös. Taivas oli täynnä tähtiä, ja totta tosiaan: kirkas juova kiisi pimeän halki, lyhyt ja kaunis. Sam hymyili hiljaa.

Sitten he kuulivat sen: puron hiljaisen solinan. Ja siinä se oli, riippapaju, jonka pitkät oksat koskettivat vettä. Kuu todella maalasi veden pintaan hopeisen polun, juuri niin kuin susi oli kertonut.

Ja yhtäkkiä, vuuh, kolme pientä karvapalloa syöksyi esiin pajunoksien alta. Kolme pikkuruista sudenpentua hyppäsi isänsä kimppuun, nyki sen korvia ja heilutti villisti pikku häntiään.

Susi: No niin, te kolme. Täällähän minä taas olen. Olen ihan tässä. Ja katsokaa, toin kotiin ystävän enkä iltaruokaa.

Sam istuutui pehmeään ruohoon ja jakoi loput leivästä pentujen kanssa. Pikku sudet maiskuttelivat ja tönäisivät hänen käsiään kosteilla kuonoillaan. Yksi niistä kiertyi kerälle hänen syliinsä ja haukotteli.

Susi: Kiitos, pikkuinen. Sinä et pelännyt minua. Sitä en unohda.

Sam silitti pentua vielä kerran päähän, nousi hiljaa ja jatkoi matkaa hopeista polkua pitkin kohti isoäidin mökkiä.

Hänen takanaan riippapajun alla susi kohotti päänsä kohti kuuta ja lauloi. Se ei ollut ulvontaa. Se oli laulu, hiljainen ja lämmin kiitos, joka leijui mäntyjen lomitse ja seurasi Samia koko matkan. Ja kun hän koputti isoäidin oveen, hän hyräili sitä yhä hiljaa itsekseen.

Hyvää yötä, pikku Sam. Hyvää yötä, iso susi. Ja hyvää yötä, te kolme pientä pentua riippapajun alla puron rannalla.

## Related

- [Kuuntele, miltä se kuulostaa](https://www.bedtime-stories.fun/fi/showcase)
- [Äänet](https://www.bedtime-stories.fun/fi/voices)
- [Hinnat](https://www.bedtime-stories.fun/fi/pricing)